Kuinka säilöä kirsikoita? -arvostelu yhteistyössä Teatteri Mundon kanssa.
Teatteri Mundon Kuinka säilöä kirsikoita? on monologi syvältä alitajunnan ja suorittamispaineiden syövereistä. Teos on saanut innoituksensa Anton Tšehovin Kirsikkatarhasta. Veera Alaverronen esittää sooloesityksessään taidokkaasti kirsikkatarhaansa kaihoisasti vaalivaa ja etsivää naista, joka on jäänyt jumiin syvälle muistojen kellariin, jossa kirsikoista muistuttavat ainoastaan hillopurkkeihin säilötyt katkeransuloiset maut.
Kuinka säilöä kirsikoita? esityskonseptista vastaa Alaverronen ja ohjauksellisesta dialogista Tarja Sahlstedt. Upean yksityiskohtaisesti toteutettu ja päähahmon alitajunnan kaaosmaisuutta nerokkaasti kuvastava lavastus sekä puvustus ovat Amita Kilumangan käsialaa. Teos on visuaalisesti mielenkiintoinen ja kokonaisuus tasapainoinen erityisesti taidokkaasti toteutetun ääni- ja valomaailman (Arttu Aarnio) ansiosta. Esityksessä kuultavat sävellykset ovat Aarnion ja Alaverrosen tuottamat.
Teatteri Mundo on turkulainen ammattitaiteilijoiden ylläpitämä pieni huoneteatteri vanhassa puutalossa Kupittaalla. Painopisteenä Teatteri Mundon esityksissä on soveltava teatteri eri kohderyhmien kanssa. Tavoitteena on tehdä taiteellisesti korkeatasoisia teoksia soveltavan taiteen lähtökohdista. Käy kurkkaamassa PilviDonnan teatterikritiikki Teatteri Mundon Minna Cunt – Valtakunnan kauhein akka -esityksestä.
Olen täällä varastossa etsimässä hillopurkkeja, jotta muistaisin miltä kesä maistuu.
Alitajunnan syövereissä, hillopurkkien keskellä
Kuinka säilöä kirsikoita? on tunnin pituinen monologi, joka pitää otteessaan koskettavuutensa ja omasta elämästäkin löytyvien kosketuspintojen kautta. Alaverrosen hahmo, rouva Vera Ranevskaja, on kutsunut vieraansa teekutsuille. Pian käykin ilmi, että olemme päätyneet kellariin, syvälle rouvan alitajunnan syövereihin, jossa hän ei ole itsekään pitkään aikaan vieraillut. Tšehovin Kirsikkatarhaa myötäillen rouvan mielessä pyörivät maksamattomat laskut, rakasta kirsikkatarhaa uhkaava hävityksen pelko, suorittamisen vaatimukset ja ”pitäisi pitäisi” -ajatukset.
Esityksessä erityisen tunnistettavaa itse kullekin on juuri vastuun ja suorittamispaineiden käsittely. Kukapa ei olisi tehtävälistojen edessä vetäytynyt tekemään joskus jotain aivan muuta? Vastentahtoiset tehtävät ja ajatukset kannustavat itse kutakin keskittämään voimavarat helposti muihin vähemmän epämiellyttäviin toimintoihin. Yllättäen jopa imurointi, sukkien lajittelu tai vaikkapa niiden hillopurkkien järjestely maistuvat makealta kun vaihtoehtona ovat ikävien asioiden käsittely.
Kuinka säilöä kirsikoita? on rakennettu loistavalla tavalla. Esityksen ensihetkistä asti Alaverrosen sympaattinen, hieman kaoottinen ja spontaani hahmo pitää otteessaan ja hänen ilmeikkäästi rakentama ihmistyyppi on kovin tutunoloinen. Enkö itsekin häslää joskus juuri samalla tavalla kun olen kutsunut kotiini vieraita, siivoten ja järjestellen, luoden illuusioita tilanteen hallinnasta? Tuntuukin kuin Alaverrosen hahmo touhuaisi huterassa korttitalossa pyörien ympäri omien ajatustensa keskellä. Vallitseeko omasssa alitajunnassani vastaava hillitön epäjärjestys täynnä kaaosta, tehtävälistoja ja tahmaisia hillopurkkeja?
Milloin nämä luhistuvat seinät alkoivat määrittää minua?
Kuinka säilöä kirsikoita? tutkii intuitiivista ihmismieltä
Tšehovin Kirsikkatarha antaa esitykselle aiheen ja monologi on oivaltavasti toteutettu päähahmon mielen syövereissä. Rouva pitää sitkeästi yllä fasaadia, jossa hän vakuuttelee ennen kaikkea itselleen kaiken olevan hyvin, vaikka hänen mielenrauhaansa uhataan ulkopuolelta välkehtivillä muistutuksilla. Rouvan vaalima kirsikkatarha kuvastaa jotain puhdasta, koskematonta, menneiden hyvien aikojen särkymätöntä ihannetta. Alitajunnan syövereihin säteilevät muistutukset maailman muuttumisesta ja kirsikkatarhan menettämisestä saavat rouvan pois tolaltaan.
Pyydän, älkää kaatako tarhaa ennen kuin olen lähtenyt!
Kuinka säilöä kirsikoita? on tulkinta intuitiosta ja kyvystämme sulkea taitavasti epämiellyttävät asiat pois todellisuudestamme. Sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä” tuleekin mieleen kun ailahteleva rouva itsepintaisesti esittää kaiken olevan hyvin, hetkessä siivoten, teetä vieraidensa kanssa nauttien, mielensä kaaoksessa piehtaroiden ja välillä säilöttyjä kirsikoita vimmatusti lusikoiden.
Alaverronen ja onnistuneet lavasturatkaisut musiikkimaailmoineen tuovat esille Tšehovin Kirsikkatarhan traagisia piirteitä kun rouvan alitajunnassa kaikuvat ja näyttäyvät kuvat menetetyn lapsen leikeistä ja äänistä. Välkähtävät kuvat ja syyllisyys nousevat pintaan ja jälleen Alaverronen vie hahmonsa toiseen äärilaitaan.
Minäkö sinut hukutin?
Kirsikkapuut kaatuvat ympäriltä, mutta rouva ei ole valmis kohtaamaan todellisuutta. Tuntuukin kuin hahmo pakoilisi mielensä sopukoissa ikävää todellisuutta ja ollen kyvytön toimimaan. Hän haaveilee menneestä elämästään ennen tätä kaikkea ja toivoo voivansa vielä kerran pitää juhlat rakkaiden kirsikkapuidensa alla. Mitä esteitä hänen onkaan ylitettävä, jotta hän voi löytää tiensä alitajuntansa kaaoksesta kirsikkatarhansa seesteisyyteen?
Teatteri Mundo tekee puhuttelevaa teatteria
Suosittelen lämpimästi vierailemaan Teatteri Mundon sympaattisessa huoneteatterissa katsomassa Kuinka säilöä kirsikoita? Esitys on viihdyttävä, naurattava ja samalla sydäntäriipaisevan puhutteleva sekä visuaalisesti kauniisti toteutettu. Haittaa ei ole, mikäli tutustut edes lyhyesti Tšehovin Kirsikkatarhan tarinaan etukäteen, mutta ilmankin pärjää hyvin.
Kuinka säilöä kirsikoita? -esityskausi jatkuu 28.2.2020 asti. Esitystä suositellaan yli 12-vuotialle. Lippuvaraukset Teatteri Mundosta.
UnnaDonna
Artikkelin kuva: Frans Rinne, Teatteri Mundo.
