Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa kun kävelemme mieheni kanssa kohti Hakaniemen rannan lähellä sijaitsevaa Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöä. Mikä olisikaan parempaa tällaisena lauantai-iltapäivänä kuin unohtaa arjen harmaus ja astua komedian maailmaan ja antaa teatterin taian tehdä tehtävänsä. Helsingin Kaupunginteatterin uutuuskomedia Le Coq – taistelu ravintolasta tuo lavalle aiheeltaan hyvin ajankohtaisen näytelmän.
Minä en luovu Le Coqista, minä olen Le Coq.
Esitys huippukokkien ja Michelin-tähtien kulinaristisesta maailmasta
Kolmen tähden kauhukeittiön komedia vie gastronomian syövereihin huippukokkien ja ei ihan niin huippukokkien avulla. Teos ammentaa rakkaudesta ruokaan ja ranskalaiseen keittiöön unohtamatta ravintolakriitikon iskemää voimakasta sanansäilää.
Maximillian von Salmen omistama, Michelin-tähtensä menettänyt, ravintola Le Coq keikkuu konkurssin partaalla ja veloissaan. Aika on unohtanut kerran niin mestarillisen kokin ja ravintolan pöydät ammottavat tyhjyyttään. Lohduton tunnelma riipii päähenkilön elämää ja kun paikalle ilmestyy täysin yllättäen velipuoli Venäjältä vaatimaan ravintolaa itselleen, alkaa kahden kukon taistelu ravintolan herruudesta.
Kauhukeittiön soppaa hämmentämässä Suomen komediataiteen ykkösnimet
Helsingin Kaupunginteatterin kevään uutuuskomedian, Le Coq – taistelu ravintolasta, ohjauksesta vastaa Heikki Vihinen. Yhdessä Timo Kahilaisen kanssa hän on käsikirjoittanut komedian omalle tyylilleen uskollisena. Parivaljakko löi itsensä läpi vuosina 1991-1994 kun Kummeli yhdisti eri sukupolvia hauskan ja älyvapaan huumorin avulla. Kahilainen on myös suunnitellut komedian lavastuksen yhdessä Vilma Mattilan kanssa.
Hykerryttävän persoonallisen puvustuksen on suunnitellut Elina Vättö. Valosuunnittelun toteutuksesta vastaa Valdemar Virtanen ja äänimaailman suunnittelu on Joonas Outakosken käsialaa. Henri Karjalainen saa näyttelijöiden kasvot hehkumaan naamioinnillaan ja näytelmän herättää eloon dramaturgiallaan Ari-Pekka Lahti. Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Jackpot Films Oy.
Lavalla nähdään tuttu näyttelijäkaarti
Helsingin Kaupunginteatterin komediassa lavalla nähdään toinen toistaan maineikkaampia näyttelijöitä, joista jokainen on luonut uraa tv:ssä, elokuvissa tai näytelmissä. Helsingin Kaupunginteatterin Jouko Klemettilä näyttelee alati närästystä potevaa Maximillian ”Max” von Salmea, joka on olemukseltaan kuin ilmetty Masterchef Australian Matt Preston. Maxin varmana ja luotettavana äitipuolena ja uskollisena tarjoilijana Kerstin von Salmena nähdään Eija Vilpas, joka on tullut suurelle yleisölle tutuksi muun muassa Fakta Homman Pirrenä. Monissa liemissä marinoituna ja fine dining ladynä Pirke Öökpaluna nähdään pitkän linjan ammattilainen ja Fakta Homman Hansu, Riitta Havukainen.
Ravintolan kukko taistelee väärinkäsitysten ja yhteensattumien sekametelisopassa.
Näyttelijä-laulaja Pertti Koivula tekee roolityön tuholaistorjuja Rottamiehenä, joka häätää loiseläjiä. Kummeli-elokuvistakin tuttu näyttelijä Heikki Hela esittää susiturkkiin pukeutunutta Mishaa, Maxin kauan kadoksissa ollutta veljeä Venäjältä. Tämän mukana saapuu myös lakinainen Sveta, jota esittää Kaisa Hela. Näytelmän nuorempaa polvea edustaa muun muassa Siskonpedistä ja Moderneista miehistä tuttu Jarkko Niemi esittäen pössyttelevää ja maailmaa nähnyttä kokkia nimeltä Esa Kynsi.
Komediallisen farssin elementit kohdillaan vai ovatko sittenkään?
Täytyy myöntää, että näytelmän ennakko-odotukset olivat jokseenkin korkealla kun tätä komediallisena farssina markkinoitua esitystä lähdin katsomaan. Ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen minulle tapahtui teatterissa se mitä olen pelännyt. Ensimmäiseen puoleen tuntiin minua ei naurattanut, ei sitten yhtään. Ympärilläni kuulin kyllä naurunremakkaa ja ihmettelin mielessäni sitä miksi minä en naura. Onko minusta tullut liian kriittinen teatterinkatsoja vai missä on vika?
Näytelmän herkulliset aiheet eivät pääse riittävästi oikeuksiinsa
Näytelmän gastronominen aihemaailma on kerrassaan herkullinen, mutta teoksen rytmiikka ei toimi ja köykäinen juoni ei valitettavasti kanna tarinaa pitkälle. Monet kohtaukset eivät linkity millään lailla toisiinsa ja näytelmä jää puolittaiseksi ontuvan sketsiviihteen ansiosta. Olisin kaivannut esitykseen enemmän farssille ominaista yllätyksellisyyttä sekä älykästä ja verbaalia huumoria nyt paljon viljeltyjen voimasanojen sijaan.
Loistavia roolihahmoja esityksen suolana ja pippurina
Vaikka esitys ei alkuun naurattanutkaan niin kyllä naurunkuplia silti syntyi näytelmän edetessä. Jarkko Klemettilä heiluu kukkona tunkiolla ja hallitsee tarinankerronnan täydellisesti kertoessaan mistä mikäkin ruoka-annos on saanut inspiraationsa. Hänen suustaan suomenkieli ranskalaisittain lausuttuna kuulostaa hyvälle ja samalla hanhenmaksa sekä kyyhkynrinta tuorejuustolla saavat hänen tarinoidensa kautta uusia ulottuvuuksia.
Jarkko Niemi tekee huikean roolityön ukulelettä soittavana milleniaali-kokkina, jolla on erityisen paljon yliherkkyyksiä ruoka-aineille. Samalla näytelmä ottaa kantaa erilaisiin, nykyään trendikkäisiinkin ruokavalioihin. Niemen roolihahmon sanaton elekieli naurattaa ja hänen ilmeitään ja näyttelemistään on huippua seurata. Riitta Havukaisen esittämä ravintolakriitikko räägii eesti keelt siihen tahtiin että oksat pois. Hänen roolihahmossaan on syvyyttä ja mehevää aitoutta.
Kummeli-sketsiviihdettä nuorena seuranneena pidin siitä, että näytelmä saa lorauksen curacaota kyyhkyn kanssa kuten ennenvanhaan 90-luvulla. Tästäkin syystä Kahilaisella ja Vihisellä on ikuisesti paikka sydämessäni, vaikka tämä näytelmä ei minuun täysillä uponnutkaan.
Le Coq – taistelu ravintolasta Helsingin Kaupunginteatterissa 16.5.2020 asti. Liput teatterin lipunmyynnistä tai lippu.fi.
PilviDonna
Jos elokuvien maailma kiinnostaa niin käy lukemassa aiempi arvioni Roadtripillä Teräsleidit määräävät tahdin.
Artikkelin kuva Helsingin Kaupunginteatteri, Le Coq – taistelu ravintolasta. Kuvassa vasemmalta Jouko Klemettilä, Jarkko Niemi, Riitta Havukainen ja Eija Vilpas. Kuva Jaakko Vuorenmaa.
