Elämän nälkä ja työn merkitys elämässä, mietteitä lomautuksen kohdatessa
Niinhän sitä sanotaan, että vasta kun jotain menettää, niin silloin sitä osaa arvostaa. Kohdalleni osui tammikuussa lomautus kolmeksi kuukaudeksi ja oman elämän kirjat menivät aika lailla sekaisin. Monia työntekijöitä kohdannut koronakurimus antoi osansa myös siis minulle. Olen ollut matkailualan tehtävissä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja koskaan aiemmin en ole ollut lomautettuna, saati työttömänä. En voinut olla alkuun tuntematta itseäni epäonnistuneeksi ja jollain tavalla kakkosluokan kansalaiseksi.
Olen vahvasti tunneihminen ja ensimmäiset päivät menivät itkun ja harmituksen sekaisissa tunnelmissa ja asian sisäistämisessä. Mietin, miksi lomautus osui juuri minuun ja tunsin itseni eriarvoiseksi. Ajattelin jopa, että enkö osaakaan tehdä työtäni riittävän hyvin, vaikka tiedän, että osaan ja olen hyvä siinä mitä teen. Järjellä ajatellen nämä negatiiviset ajatukset olivat turhia, mutta kuitenkin tällaiset tunteet ovat täysin luonnollisia ja sallittuja kun asia, suurimman järkytyksen mentyä ohi, iskee tajuntaan ja lamaantuminen valtaa mielen. Itselleni ominainen täydellisyyteen pyrkiminen on koukuttavuudessaan välillä myös äärimmäisen raskasta ja olenkin tässä pikkuhiljaa opetellut siihen, että vähempikin suorittaminen riittää.
Lomautuksen aiheuttama pakkopysähtyminen laittaa pohtimaan työn merkitystä elämässä
Olen aina ollut hyvin työorientoitunut ihminen. Rakastan työtäni ja teen sitä vähintäänkin 150 lasissa. Myönnän olevani työnteossa ylisuorittaja ja omaehtoiset ylityöt ovat olleet pitkään arkipäivää. Nautin suunnattomasti, kun homma rokkaa ja pääsen flow-tilaan. Hommat luistavat ja saan projekteja valmiiksi, kuka sellaisesta ei nyt saisi kiksejä. Lomautuksen aikana olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että työpäivien ei tarvitse venyä pitkiksi, sillä seuraavana päivänä voi hyvin jatkaa siitä mihin edellisenä päivänä jäi. Omat työtehtävät on tarkoitus tehdä työajan puitteissa, jotta loppupäiväksi jää aikaa tehdä omia juttuja ja nauttia vapaa-ajasta. En kuitenkaan koe, että olisin ollut töissä uupunut, vaikka lujaa on mentykin. Onneksi näin. Nyt lomautuksen aikana olen tehnyt muutamia yhdessä työnantajan kanssa sovittuja työtehtäviä ja niiden tekeminen on ollut mielekästä ja samalla olen pysynyt kartalla missä mennään.
Voimaa itselle tärkeistä asioista
Kaiken tämän tunnekuohun keskellä olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen itse saanut halutessani aikatauluttaa päiväni tai olla aikatauluttamatta. Olen lukenut ja katsellut Netflix-sarjoja myöhään yöhön ja nukkunut aamulla pidempään, mikä ei minunlaiselleni Aamuvirkulle ole ollut aina ihan helppoa. Päiväunet ovat maistuneet ja olen voinut arkena hoitaa sellaisia asioita, joita työpäivän aikana en olisi voinut tehdä. Olen nähnyt jonkin verran ystäviäni turvallisesti luonnon helmassa ja nauttinut ajastani kotosalla mieheni kanssa. Olen kulkenut lähimetsässä vailla määränpäätä ja istahtanut kannon nokkaan miettimään elämää ja syntyjä syviä. Olen saanut myös tehdä monia mielenkiintoisia blogiyhteistöitä Primadonnat -blogin puitteissa ja varsinkin tästä kirjoitustyöstä olen saanut uutta virtaa ja rohkeutta toteuttaa itselleni merkityksellisiä asioita ja pyrkiä omia unelmiani kohti. Huomaan, että kirjoittamiseni on lähtenyt aivan uskomattomaan lentoon ja olen siitä kiitollinen.
Työyhteisön merkitys ja kaipuu
Vaikka koen työni äärimmäisen merkittävänä tekijänä elämässäni, sitä suuremmassa arvossa pidän työyhteisöä ja sen muodostamaa toista perhettä, jota minulla on suunnaton ikävä. Olen onnellinen, sillä lähimmät henkilöt omassa työyhteisössäni ovat olleet minulle läsnä myös lomautuksen aikana, puheissa ja muutamissa tapaamisissa, ja olen saanut purkaa omia tuntojani tarpeen mukaan. Ei ole kenellekään joukkueen jäsenelle helppoa, että tiimistä puuttuu avainpelaaja. Turvallisten keskustelujen kautta minun on ollut myös helpompaa hyväksyä omat tunteeni ja kertoa ääneen hyvistä ja huonoistakin päivistä.
Elämän nälkä ja työn merkitys elämässä – haasta itseäsi ja opi uutta
Työn merkityksellisyys on minulle tärkeää ja haluankin kokea ja oppia uusia asioita, haastaa itseäni, kehittyä työssäni ja matkailualan ammattilaisena sekä kantaa osaltani korteni kekoon niin, että ympärilläni olevilla kanssaihmisillä on hyvä olla. Haluan antaa omalla tekemiselläni iloa ja energiaa muille ja tästäkin syystä ”antaa enemmän kuin ottaa” on ollut ohjenuorana elämässäni välillä ehkä liikaakin. Minun ja meidän kaikkien on hyvä välillä miettiä noita sanapareja myös toisin päin, sillä elämä on kuitenkin tässä ja nyt.
Odotan jo huhtikuuta ja sitä aikaa, kun voimme vetää työkavereiden kanssa tiimisukat jalkaan ja iloita jälleennäkemisestä ja siitä, että pääsemme taas yhdessä tekemään hommia. Kuulen jo iloisen puheensorinan korvissani.
Pilvi
Follow my blog with Bloglovin
