Hildur Turun Kaupunginteatterissa, lippu saatu.
Islanti on aina kiehtonut minua. Vaikka en olekaan käynyt tällä karun kauniilla saarella, tunnen siihen outoa vetovoimaa. Ehkä kyse on mielenmaisemasta ja siitä hiljaisuudesta, joka tuntuu olevan yhteistä niin tuolle saagojen maalle kuin meille suomalaisillekin. Ajatus sumuisten vuonojen kätkemistä tarinoista saa mielikuvituksen liikkeelle ja siksikin Turun Kaupunginteatterin Hildur on nähtävä. Näytelmä onnistuu vangitsemaan Islannin mystisen hengen ja tuomaan sen lavalle teatterin taian kautta. Näytelmän tunnelma tihkuu sekä kylmyyttä että salaisuuksia ja alusta alkaen tuntuu kuin astuisi sisään paikallisten elämään, jossa kaikki tietävät toisistaan kaiken, mutta kukaan ei paljasta mitään.
Hildur Turun Kaupunginteatterissa – Monikerroksinen tarina herää eloon taiteellisen työryhmän käsissä
Hildur: Ulla Reinikainen ja Asta Sveholm. Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
Turun Kaupunginteatterin Hildur on visuaalisesti taidokas ja vaikuttava kokonaisuus, jossa näyttämön valtaa Islannin maisemat ja ihmisluonnon synkempikin puoli. Satu Rasila on dramatisoinut Satu Rämön rakastetut teokset teatterille sopivaksi, ja ohjaaja Anne Rautiainen tuo niiden monikerroksiset tarinat tarkasti esiin. Milja Salovaaran suunnittelema nerokas lavastus yhdistää näytelmän kohtaukset toisiinsa ja Tuomas Lampisen puvustus korostaa hahmojen vivahteikkaita luonteita ja taustoja. Iiro Laakson äänisuunnittelu ja Janne Teivaisen valot luovat teoksen tunnelman, jossa Islannin mystinen maailma herää eloon. Sanna Malkavaaran projisoinnit täydentävät tarinaa visuaalisilla kerroksilla, ja Jasmin Oran kampaus- ja maskeeraussuunnittelu tekee henkilöhahmoista samaistuttavan aitoja.
Hildurin ensemblessa korostuu vahvat näyttelijäsuoritukset
Vasemmalla Kirsi Tarvainen ja Asta Sveholm. Oikealla Stefan Karlsson ja Asta Sveholm. Kuvat Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
Hildur -näytelmän voima piilee näyttelijöiden taidossa herättää tarina henkiin. Päärooleissa nähdään Turun Kaupunginteatterin uusimmat kiinnitykset Asta Sveholm (Hildur) ja Sami Lalou (Jakob). Vuonojen varjoisalle puolelle katsojan johdattavat myös Linda Hämäläinen (Rakel, Lena, Rósa), Kirsi Tarvainen (Tinna, Olga, Helga, Tuomari), Ulla Reinikainen (Beta, Hulda, Maria, Jakobin asianajaja), Stefan Karlsson (Freysi, Arpinaamainen mies, Sairaanhoitaja, Lenan asianajaja, Lastensuojelun virkamies, Poliisi takautumassa), Tom Petäjä (Runar, Örn, Magnus, Poliisi 2) ja Linda Wiklund (Gudrun, Björk, Poliisi 1, Käräjäsihteeri). Näytelmän lasten rooleissa vuorottelevat Iina-Emilia Sokka ja Sofia Koski (Lapsi-Hildur), Eedla Höglund ja Elsi Kaisalmi (Lapsi-Rosa), Klaara Höglund ja Matilda Elo (Lapsi-Björk), Tinya Granlund ja Lempi Sillanpää (Örnin tytär ja Jakobin tytär Emma).
Näyttelijäkaartin monipuolisuus ja taito tuovat tarinan hahmot eläväksi tavalla, joka piirtää vuonojen kylmän ja julman kauneuden tavalla joka pysäyttää. Näyttelijät sukeltavat syvälle hahmojensa maailmaan ja antavat niille juuri oikeanlaista särmää. Sivurooleissa nähdään huikeaa muuntautumiskykyä, kun näyttelijät vaihtavat hahmoa saumattomasti tuoden oman lisänsä Hildurin tarinaan.
Sveholmin, Hämäläisen, Tarvaisen ja Petäjän vaikuttavat roolitulkinnat nostavat Hildurin intensiivisyyden korkeuksiin
Hildur: Tom Petäjä, Linda Hämäläinen, Sofia Koski ja Stefan Karlsson. Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
Asta Sveholm loistaa nimiroolissa onnistuen välittämään ahdistuneen Hildurin syvimmät tunnot uskottavan todenmukaisesti. Hänen kehonkielensä ja eleensä viestivät enemmän kuin pelkät sanat ja pienet liikkeet sekä ilmeet kertovat yhtä lailla hahmon painolastista kuin tämän hiljaisesta päättäväisyydestä. Rooli vaatii sekä vahvaa henkistä läsnäoloa että fyysistä intensiteettiä, joihin Sveholm vastaa vaikuttavan luontevasti. Hän rakentaa Hildurista moniulotteisen haavoittuvaisen hahmon, joka pitää otteessaan ja suoritus antaa näytelmälle emotionaalisen latauksen, jota ilman kokonaisuus ei olisi yhtä vaikuttava.
Linda Hämäläinen on kuin luotu Rakelin, Hildurin äidin, rooliin. Monivivahteisen ja herkän hahmon sisäinen maailma kuhisee ristiriitoja, kun hän joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan omien toiveidensa, haaveidensa ja äidillisten vastuidensa välillä. Hämäläinen vangitsee hahmon sisäisen kamppailun tavalla, joka tekee hahmosta paitsi mieleenpainuvan myös raastavan inhimillisen.
Legendaarinen Kirsi Tarvainen marssittaa lavalle joukon naishahmoja, joiden päättäväisyys ja monisävyisyys välittyvät pienistäkin nyansseista tarjoten välähdyksiä sekä menneisyyden että nykyisyyden varjoista. Ihailen suunnattoman paljon tätä vuonna 1997 Turun Kaupunginteatteriin kiinnitettyä näyttelijää ja hänen ainutlaatuista kykyään luoda jokaiseen produktioon karismaattisia hahmoja. Tarvaisen läsnäolo lavalla on aina voimakkaan vaikuttavaa, ja se kumpuaa luonnollisesti paitsi kokemuksesta, mutta myös hänen syvästä taiteellisesta intohimostaan.
Ja voi herranen aika, sitten on Tom Petäjä! Tämä iso ja karski näyttelijä muuntautuu vakavista draamarooleista komedian maailmaan, mutta Hildurissa hänen ammattitaitonsa, kookas olemuksensa ja vahvat piirteensä pääsevät täysin oikeuksiinsa. Petäjän lavatyöskentely Runarin roolissa yhdistää äärimmäisen tarkkuuden ja hiotun hahmon syvällisen tunnemaailman piinaavaan jännitykseen, luoden Nordic blue -dekkariin intensiivistä vaaran tuntua, joka pitää katsojan otteessaan. Hänen läsnäolonsa lavalla on voimakas ja vangitseva, ja hänen kykynsä luoda jännitteitä tekee roolista merkittävän tarinalle.
Mikä tekee Hildurista erityisen ja mikä ei aivan kolahtanut?
Vasemmalla Eedla Höglund, Klaara Höglund ja Asta Sveholm. Oikealla Asta Sveholm. Kuvat Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
Näytelmä imaisee vahvasti mukaansa ja Islannin hyiseen maailmaan Hildurin surffatessa korkeilla aalloilla jääkylmän veden keskellä. Kohtaus kohtaukselta tarina etenee ja piirtää verkkokalvoille kuvan pikkukylän elämästä, jonka synkempi puoli ei välttämättä kestäisi päivänvaloa.
Kohtaukset ovat lyhyen napakoita ja vaikka ne ovat toimivia, ne eivät jostain syystä onnistu herättämään tunnesidettä tarinan ihmiskohtaloihin. Tämä yllättää, sillä olen yleensä katsoja, joka uppoutuu täysillä näytelmän tunnelmiin. Pidän tärkeänä, että teatteriesitys herättää tunteita ja saa minut tuntemaan empatiaa hahmoja kohtaan, oli tyylilaji mikä tahansa. Nyt tarina etenee paikoin niin vauhdilla, ettei katsojalle jää aikaa sulatella hahmojen kokemuksia ja kohtaloita. Tämän seurauksena kokonaisuus tuntuu hieman etäiseltä.
Huikeiden näyttelijäsuoritusten lisäksi suitsutusta ansaitsee myös Iiro Laakson ensiluokkainen äänisuunnittelu. Yhdessä Milja Salovaaran nerokkaan lavastuksen kanssa se tukee näyttämön tunnelmaa upeasti, lisäten tarinankerrontaan syvyyttä ilman, että varastaisi huomiota. Pidin myös siitä, miten näytelmä leikkii valoilla ja varjoilla: esimerkiksi Hildurin ja Freysin hekuman hetket tuodaan silmien eteen hehkuvissa väreissä, jotka tuovat mieleen Islannin laavakentät. Janne Teivaisen valosuunnittelu ja Sanna Malkavaaran projisoinnit sulautuvat saumattomasti yhteen, tuoden lavalle visuaalista rikkautta, joka nostaa tarinan elämyksellisyyden seuraavalle tasolle.
Hildur Turun Kaupunginteatterissa on visuaalisuuden ja nerokkaan lavastuksen ilotulitusta
Hildur: Asta Sveholm. Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
Hildur Turun Kaupunginteatterissa on visuaalisuuden ja nerokkaan lavastuksen ilotulitusta, ja ohjaaja on hyödyntänyt koko ensemblen vahvuuksia taitavasti. Näyttelijöiden ammattitaito välittyy erityisesti kohtauksissa, joissa useampi tarinalinja kietoutuu yhteen, ja lapsiroolit tuovat tarinaan syvää herkkyyttä. Vaikka esitys jättää tunnesiteen osalta toivomisen varaa, on Hildur silti näkemisen arvoinen teos. Se muistuttaa katsojaa teatterin kyvystä luoda paitsi tarinankerronnan, myös visuaalisen taiteen juhlaa. Eikä näytelmä kerro vain tarinaa, se myös haastaa meidät pohtimaan moraalin, syyllisyyden ja anteeksiannon rajapintoja.
Pilvi
Hildur koettavissa Turun Kaupunginteatterin päänäyttämöllä 24.5.2025 asti. Varaa lippusi teatterin lipunmyynnistä tai lippu.fi.
Mikäli komedian maailma kiehtoo, lue myös Primadonnien arvio Miska Kaukosen tähdittämästä Meillä on täyttä -monologista.
Artikkelin kuva: Hildur, Asta Sveholm ja Sami Lalou. Kuva Otto-Ville Väätäinen, Turun Kaupunginteatteri.
