Sukujuuret pitkällä Naantalin historiassa
Naantalilla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Olen monesti miettinyt, että mikä ihme aurinkokaupungissa vetää minua niin kovasti puoleensa. Noin viisi vuotta sitten sain soiton ja kirjeen äitini pikkuserkulta, nyt jo edesmenneltä, Tuomo Untiselta. Siinä luki muun muassa näin: ”Naantalissa on Mannerheiminkadun päässä Friisilän tontti. Sillä paikalla on syntynyt 1613 yhteinen esi-isämme, jota ilman meitä kumpaakaan ei olisi. Hänen iso-isänsä omisti Kajalan kartanon Maskussa ja puoli tusinaa muita kartanoita Naantalissa ja Lopella.”
Vuonna 2016 ilmestyi omakustanteinen Hiljaa virtaa joki – Untisen suvun vaiheita -kirja, josta kävi ilmi, että varhaiset esi-isäni ovat olleet Naantalin Friisejä ja nykyään Mannerheiminkatu 5:ssä sijaitsevalla Friisilän tontilla on sijainnut varhainen kantakotini. Tästä syystä veri on siis aina vetänyt Naantaliin.
Aamuvirkkuna virkistävässä pikkupakkasessa
Olen aamuihminen, samaan tapaan kuin mummuni ja isäni olivat. Aamut ovat minulle tärkeää omaa aikaa, jolloin kukaan ei odota minulta mitään ja saan olla yksin omien ajatusteni kanssa. Viime vuoden keväällä aloitin Aamuvirkkuna luontovloggaamisen ja ensimmäiset kolme videota käsittelivät mystistä Luolalanjärveä ja sitä kiertävää, noin kolmen kilometrin mittaista luontopolkua. Juuri täältä, järven kupeessa sijainneesta Viluluodon lähteestä, alkoi kaupungin kylpylätoiminta 1700-luvun alussa.
Luolalanjärven luontopolun uusi ilme ”vetten päällä”
Pyhäinpäivän harmaana aattoaamuna 31.10. starttasin Vahdolta Luolalanjärvelle (neljättä kertaa) tarkoituksena nauttia raikkaasta pakkasaamusta ja ihailla Naantalin kaupungin ja Turun Seudun Enegiatuotannon toukokuussa rakennuttamaa 120 metriä pitkää ponttonisiltaa. Ilma oli virkistävä ja pakkasta vain muutama aste. Kuuluisa Naantalin aurinko alkoi pilkistää pilvien raosta, kun saavuin Järveläntielle ja pysäköin autoni. Olin varustautunut lämpimästi ja jaloissani olivat goretexit, jotta reippailu sujuisi mallikkaasti.
Kuuluisa Naantalin aurinko pilkisteli pilvien takaa.
Ilmassa oli taikaa syksyisellä Luolalanjärvellä
Pysähdyin Luolalanjärven esteettömälle lintutornille hetkeksi ja ihailin maisemaa. Lintujen liverrystä kuului jonkin verran, mutta suurin osa oli ilmeisesti muuttanut jo etelän lämpöön. Lehdet olivat pudonneet puista ja ilmassa oli esimakua tulevasta talvesta. Järvimaisemaan oman lisänsä toivat kauniit pihlajat ja lumimarjapensaat, joiden marjat antoivat oman taikansa aamuun. Ne loistivat kuin kruununa jättäen hyvästit syksylle.
Ohitin kävellessäni kauniisti sammaloituneen kivimuurin. Huomasin miettiväni, että kukahan tällä upella paikalla on aikanaan asunut ja nauttinut aamuteensä kuistilta järvimaisemaa ihaillen.
Maa oli kohmeessa, mikä helpotti huomattavasti kulkemista. Plussakelillä saappaat olisivat olleet tarpeen polun ja piennarten mutaisuudesta johtuen. Kävelin Luolalanjärven luontopolkua pitkin järven länsirantaa ja maasto vaihteli metsästä niittymaisemaan. Ilmiselvää vanhaa peltoakin matkan varrella oli. Pakkasyö oli tuonut ihan oman hohtonsa maisemaan ja jäätyneeet lehdet olivat kuuran peitossa.
Luonto heräili pikkuhiljaa uuteen päivään auringonsäteiden voimasta ja minä sain todistaa sitä aitiopaikalta, ihan itsekseni.
Luonnon maalaamia yksityiskohtia ihailemassa
Näin syksyllä luontopolulta oli kätevä poiketa rantaan kun Luolalanjärven mangrovemainen ja rehevöitynyt kasvillisuus ei ollut esteenä. Vihreät sammaloituneet kivet ja punaiset marjat loivat silmää miellyttävän kontrastin muuten kovin harmaalle maisemalle. Myös rantamatalikon ylle kaartuvat lehdettömät puut maalasivat taidettaan veden pintaan yhdessä järviheinän kanssa.
Kuurasta heräilevä heinikko oli vielä vihreää ja kellastuneet kaislat heiluivat hiljaa vienossa lokakuun tuulessa. Pienen puronuoman ylittävällä sillalla nautin kaikessa rauhassa tyrni-porkkanasmoothien ja jatkoin matkaani eteenpäin.
Vuosi sitten kesällä luontopolkua ensimmäistä kertaa tutkiessani käsivarret saivat muutamia ”osumia” polkua reunustavista polttavista nokkosista. Nyt ajattelin, että eihän se nokkonen enää yöpakkasten tultua voi polttaa, mutta toisin kävi kun kasvin lehtiä hivelin. Mutta pakko se oli testata.
Nokkonen polttaa vielä yöpakkasten jälkeenkin.
Metsässä tuoksui raikkaalta ja vaikka pääasiallinen väritys oli ruskeaa ja harmaata, oli siellä silti äärettömän kaunista. Vaaleat sienet ja keltaiset lehdet varastivat huomioni helposti muun kasvillisuuden keskeltä.
Pikkuhiljaa paljaiden puidenrunkojen takaa alkoi pilkottaa kaunis puusilta, joka ylittää Luolanjärven sen kapeimmassa kohdassa. Ponttonisilta on n. 2,5 metriä leveä ja sitä käyttämällä ei tarvitse kävellä teollisuusalueen edessä kulkevaa tieosuutta.
Puinen kävelysilta maisemoituu hyvin ympäristöön.
Kävelysillan rakentamisesta vastasi Suomen Laiturikauppa Oy ja täytyy sanoa, että hyvää työtä on tehty. Yrityksen motto, rakkaudella rantaasi, kuvastaa mielestäni hyvin heidän tapaansa toimia. Kävelysillalle voi astua turvallisin mielin sekä mennessä että tullessa.
Luolanjärvi oli lähes tyyni saapuessani sillalle. Kävelin vankkarakenteisen sillan päästä päähän ja ihailin maisemia. Rehevöityneellä järvellä kasvaa paljon osmankäämiä ja ne sopivat loistavasti tähän järvimaisemaan. Sillalla oli hyvä kävellä ja järvi avautui minulle tätä kautta aivan uudesta näkövinkkelistä.
Luolalanjärven kävelysilta osana maisemaa
Ihan mielettömän hienoa, että Naantalin keskustan tuntumassa on järvi ja tällainen luontopolku, jossa pääsee nauttimaan monimuotoisesta lähiluonnosta. Luolalanjärvellä on pitkä ja arvokas historia, joka liittyy sekä Naantalin kylpylä- että teollisuuskauteen. Toivon, että rakennettu kävelysilta saa ihmisiä liikkeelle ja että tämän myötä myös muuta luontopolkua kunnostetaan ja uusitaan. Mikä olisikaan hienompaa kuin se, että Luolalanjärven luontopolun virkistysarvo kasvaisi, myös matkailun vetovoimatekijänä, ja yhä useampi kaupunkilainen ja matkailija saisi täältä eväitä omaan hyvinvointiinsa.
Kun vain katsoo ja on hiljaa ymmärtää vähitellen kaikkien mielen, tajuaa mitä puut haluavat sanoa… Oppii lukemaan eläinten liikkeitä, katseita… Me emme ole koskaan tehneet niille oikeutta, yrittäneet todella oivaltaa millaista niiden elämä on. (Eeva Kilpi)
Pilvi – Aamuvirkku
ps. Mikäli haluat samantien päästä kesäisiin Luolanjärven maisemiin niin katsohan seuraavat Aamuvirkun videot:
Jos haluat tutustua maamme yhteen merkittävimmistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä, luethan postaukseni Kevääseen heräilevä Koroistenniemi.
