Anna mielikuvituksellesi siivet.
Kolme viikkoa sitten jonotin ilmaisia lippuja Turun Kaupunginteatterin Amélie -musikaalin ja Don Juan -komedian avoimiin harjoituksiin, jotka järjestettiin Taiteiden yönä 15.8. Oloni oli jännittynyt ja siinä lippujonossa jonottaessani sain loistoidean. Antaisin hyvän kiertää ja pyytäisin itselleni facebookin kautta seuraa tähän kulttuuri-iltaan. Laitoin ”seuranhakuilmoituksen” liveksi ja pyysin seuraajiani kertomaan postauksen kommenteissa ensimmäinen tai rakkaimman teatterimuistonsa. Lähes 600 ystävän joukosta sain vastauksia 5 ja olin ihan fiiliksissä. Tästä tulisi hyvä juttu.
Ilahduttamalla muita teet myös itsesi onnelliseksi
Pari päivää myöhemmin ajelin Naantalista hyvissä ajoin tuttua reittiä teatterille ja onnistun saamaan auton parkkiin Virastotalon taakse. Askel keveänä astelin kohti rakasta teatteritaloa. Olo oli kiitollinen, sillä kaksi vuotta sitten Taiteiden yönä kuvasimme Unnan kanssa meidän Kotikriitikkohakemusta teatterin puistossa. Lämmin fiilis valtasi mieleni ja ilolla muistelin uran alkuaikaa ja sitä miten editoimme hakemusvideota silloisessa autossani ikkunat huurussa. Voit fiilistellä Primadonnien hakemusvideolla, jos et sitä jostain syystä ole vielä nähnyt.
Palasin muistoistani nykyhetkeen ja astuin sisään teatterin aulaan, jossa oli jo mukavasti ihmisiä. Taiteiden yö Turun Kaupunginteatterissa olisi loistava tapa polkaista teatterisyksy käyntiin. Valitsin viidestä ”hakijasta” kolme onnekasta ladya, joita nyt odottelin.
Ensimmäisenä vastaani tuli Katri, sitten Jaana ja Mari. Tätä naiskolmikkoa en ollut tavannut pitkään aikaan, mutta tiesin, että tästä tulisi hauska ilta. Esittelin naiset toisilleen ja tiimimme oli valmis iltaan. Siirryimme toiseen kerrokseen ja teatterin lämpöön, jonka lavalla teatterin ihana viestintäkoordinaattori Emmi haastatteli juuri menneen kauden Kotikriitikoita Päiviä ja Siinaa ja esitteli uudet kotikriitikot.
Seuraavana lavalla kuultiin Molièren Don Juan -näytelmän ohjaajaa Pasi Lampelaa sekä näyttelijöitä Eero Ahoa ja Hannes Suomista. Rentoa ja hyvää haastattelua oli hienoa seurata ja samalla saimme vähän esimakua tulevasta.
Ennen avointen harjoitusten alkamista nautimme lasilliset kuohuvaa ja kahvion herkulliset leivokset. Puvuston pieneltä Aarteet kiertoon -kirppikseltä mukaani tarttui muutama Varissuo-musikaalin vaate lukioikäiselle kummitytölleni.
Lähetin kaikille naisille jälkikäteen sähköpostitse kysymyksiä teatterista ja yhteisen illan herättämistä tunnelmista.
Kuka olet ja mitä teet työksesi?
K: Olen Katri ja työskentelen maakunnan liitossa erikoissuunnittelijana.
J: Olen Jaana ja työskentelen päivisin toimistohommissa.
M: Olen Mari ja toimin koulunkäynninohjaajana erityisluokassa.
Miten ystävystyimme?
K: Ystävystyimme vanhojen töidemme kautta, varmaan jollain niistä messumatkoista, joita touhusimme.
J: Olit meillä respassa töissä, vuosi taisi olla 2007.
M: Ystävystyin sun kanssa kauan (yli 20 vuotta) sitten yhteisten kavereiden kautta.
Minkä ikäisenä kävit ensimmäisen kerran teatterissa? Kuvaile fiiliksiäsi tuolloin.
K: Itse asiassa tähän liittyy kaksi teatterireissua, joista ensimmäinen ei mennyt ihan kuten suunniteltiin. Olin nimittäin tuolloin eskari-ikäinen, enkä koskaan vielä ollut käynyt teatterissa. Päiväkotiryhmälleni kerrottiin, että ensi viikolla mentäisiin ihan oikeaan teatteriin katsomaan Liisa Ihmemaassa. Olin niin innoissani, että jännitin koko viikon ennen kyseistä päivää. Lopputuloksena (tai ei?) oli se, että teatteripäivän makasin kotona vatsataudissa ja itkin, kun en päässytkään mukaan. Mun ihana kummitäti oli kuullut tapahtuneesta ja seuraavana synttärinä antoi yllätykseksi liput Peppi Pitkätossua katsomaan. Sillä kertaa ei vatsatauti yllättänyt – onneksi. Mut kipinä syttyi. Muistan vieläkin sen tunnelman, jännän kutkuttavan odotuksen ja riemun, kun näytelmä imaisi mukaansa.
J: En kyllä yhtään muista.
M: Mun ensimmäinen teatterikokemukseni oli noin viiden-kuuden vanhana. Kävimme äitini kanssa katsomassa Vartiovuoren kesäteatterissa Peppi Pitkätossun. Se oli niin upeasti toteutettu aina lauluja ja lavasteita myöten, että se oli ikimuistoinen kokemus.
Millainen teatterin ja kulttuurin ystävä olet?
K: Minulla taitaa olla ikuinen kulttuurinälkä. Tykkään avoimesti ja monipuolisesti käydä kaikenlaisissa kulttuuritilaisuuksissa. Ja kokeilla uusia juttuja. Teatteri, varsinkin musikaalit, ja museot ovat kuitenkin suosikkejani. Pidän eniten teatterissa siitä, miten isoja aiheita pystytään tulkitsemaan pienillä eleillä, liikkeillä ja musiikilla.
J: Olen aikas ahkera. Käyn vuodessa useita kertoja sekä teatterissa että konserteissa. Käyn katsomassa sekä isojen teatterien että pienempien harrastajateatterien esityksiä. Lisäksi olen Turun kaupunginteatterin teatteriasiamies ja Turun kaupunginorkesterin musiikkiasiamies.
M: Pidän teatterista, mutta tulee käytyä valitettavan harvoin. Kulttuurin muodoista se on kyllä lemppari.
Miltä tuntui kun pyysin sinut mukaani Turun Kaupunginteatterin Taiteiden yöhön?
K: Ihan mahtavalta! Innostuin valtavasti.
J: Ihana yllätys.
M: Tämä Taiteiden yön tempaus oli multa ex tempore ja onneksi ilmoittauduin. Oli iloinen yllätys päästä mukaan ja ihanaa vaihtelua arkeen. Näitä lisää.
Oletko aiemmin ollut katsomassa teatterin avoimia harjoituksia? Mitä ajatuksia nuo nähdyt harjoitukset sinussa herättivät?
K: En ole ollut aiemmin katsomassa avoimia harjoituksia, vaikka monesti olen kyllä suunnitellut, että pitäisi mennä. Amelie on elokuvana yksi suosikeistani, joten odotin varsinkin sen harjoitusosuutta kovasti. Oli hienoa nähdä molemmista uutuuksista pätkiä ja päästä ikään kuin kulissien taakse. Don Juanissa hauskaa oli tekijöiden sanailu toisilleen harjoitusten parissa. Oli mukava huomata, miten pienet palaset, liikkeet ja puvustus ketjuttuvat yhteen kohtauksessa.
J: Muutaman kerran Jojo-teatterissa. Mulla oli jo liput varattuna kumpaankin esitykseen. Innolla odotan kummankin esityksen näkemistä.
M: En ole ennen ollut avoimissa harjoituksissa. Näytelmät olivat tyyliltään hyvin erilaisia ja oli helppo valita oma suosikki. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus nähdä tavallaan näytelmän taustalle.
Minkä näytelmän aiot katsoa seuraavaksi?
K: Amelien. Ehdottomasti! Tai ehkä jotain jo ennen sitä, sillä harrastan myös ex tempore -teatterireissuja silloin tällöin hyvin lyhyellä varoitusajalla.
J: Taitaa olla Amelie.
M: Seuraavaksi teatterikokemukseksi varmaan valikoituu Don Juan.
Mikä oli parasta illassa?
K: Parasta oli hyvä seura ja tietysti näytelmien seuraaminen. Uudet tuttavuudet ja nauru.
J: Ihan parasta oli tutustua uusiin, ihaniin ja huikeisiin naisiin sekä viettää heidän kanssa iltaa.
M: Parasta illassa oli näytelmätreenien seuraaminen ja pieni irtiotto arjesta.
Anna hyvän kiertää ja moninkertaistua
Olen kovin onnellinen siitä, että päätin pyytää itselleni seuraa teatterisyksyn starttiin vähän erilaisella tavalla. Näin mahdollistin hyvän fiiliksen sekä itselleni että seuralaisilleni ja saimme yhdessä kokea teatterin taikaa. Teatterin ja kulttuurin nälkäni tuntuu vain kasvavan näytelmä näytelmältä ja en malta odottaa, että pääsen näkemään Suomessa kantaesityksen saavan Amélien sekä rakkautta ympärilleen jakavan Don Juanin. Monista muista näytelmistä ja kulttuuritapahtumista puhumattakaan.
Don Juanin (#donofturku #jaetturakkaus) ensi-ilta Pienellä näyttämöllä 6.9. ja Amélien (#ameliemusikaali #pariisiturussa) Päänäyttämöllä 13.9. Liput teatterin Lippikseltä tai Lippupisteestä.
PilviDonna
Ps. Haluan tähän loppuun jakaa vielä kaksi teatterikokemusta parilta ystävältäni, jotka eivät päässeet töiden ja muiden sovittujen menojen vuoksi mukaan.
”Ihan parhaita muistoja kaupunginteatterista! Opiskelin ”lilla hankenissa” 84-86 ja olin teatterin lämpiössä tuolloin ”pyöreässä pömpelissä” myymässä etko- ja väliaikadrinksut noiden parin vuoden ajan ilta- ja viikonloppuesityksissä. Välillä oli melko haipakkaa, mutta nautin täysillä. Sitä voisin hyvin vieläkin tehdä työkseni. Ihanaa oli myös päästä aina saamaan makupaloja eri esityksistä! Ilmapiiri teatterissa oli aina koukuttava.” – Pia
”Parhaita hetkiä oli työskennellä teatterin ravintolapuolella ja samalla nähdä esitysten treenejä. Näyttelijöitä vilahti siellä sun täällä. Energia, odotus, jännitys ja kaikki muu näky näyttelijöiden kasvoilla. Herkullisia muistoja.” – Samu
