Ikävän maa yhteistyössä Turun ylioppilasteatterin kanssa.
Oli seesteinen heinäkuun lopun ilta, kun saavuin Liedon Vanhalinnan puhuttelevaan kartanomiljööseen. Alue huokuu historiaa ja onkin aivan otollinen paikka siirtyä ajassa taaksepäin ja uppoutua Turun ylioppilasteatterin näytelmään Ikävän maa. Huomasin olevani jokseenkin herkässä mielentilassa jo valmiiksi, sillä viimeisestä teatterissakäynnistä oli kulunut paljon aikaa. Hakeuduin paikalleni, silmäilin käsiohjelmaa ja annoin teatterin taian kietoa minut jälleen pauloihinsa.
Kantaesityksenä Liedon Vanhalinnassa nähtävä Turun ylioppilasteatterin Ikävän maa-näytelmä nostaa karjalaisen kulttuurin ansaittuun päivänvaloon näinä poikkeuksellisen levottomina aikoina. Näytelmän aihe koskettaa ja antaa äänen niille tarinoille, jotka historia on hiljentänyt.
Minun perääni huudetaan kielillä, jotka vereni tuntee.
Historiaa ja omia sukujuuria tutkimalla syntyi näytelmä, joka jokaisen pitäisi nähdä
Nykyisyyttä ei voi koskaan ymmärtää ilman menneisyyttä ja siitäkin syystä aikalaiskertomuksia sisältävän Ikävän maa -näytelmän fiktiivinen tarina vei mennessään. Se on tulkinta Kannaksen suurhyökkäystä pakoon lähteneen evakkoperheen matkasta Metsäpirtistä Suonenjoen kautta Lietoon. Sopeutuminen uuteen kotiseutuun ei ole helppoa, mutta onneksi osaksi arkea tulee myös iloisia asioita, kuten ystävyyttä ja rakkautta.
Ikävän maan ovat taiten käsikirjoittaneet ja ohjanneet itsekin karjalaiset sukujuuret omaavat Sara Koiranen ja Vilja Lehtonen. Näytelmän tuotannosta ja taitavasta nukenrakennuksesta sekä -ohjauksesta vastaa Anna-Maria Vänskä. Äänisuunnittelu on Aino Lehtovaaran käsialaa ja assistenttina hänellä on Laura Kurkilahti. Valosuunnittelun on tehnyt Irene Lehtonen. Timo Tamminen vastaa lavastuksesta, puvustuksesta ja tarpeistosta. Näytelmän visuaaliseen tiimiin kuuluvat Jouni Kekkonen, Stiina Laine, Anu Nummelin, Ruska Ruuhimäki, Reea Ruusuvuori ja Sanni Uusitupa. Katariina Tasala vastaa maskeerauksesta ja hiuksista. Ohjauksen dialogistina toimii Olavi Ermala.
Näytelmän tarinaa kuljettavat Salla Anttonen, Helvi Ermala, Juho Hankela, Noora Happonen, Helmi Henell, Jorma Immonen, Toni Kerttula, Iris Korhonen, Saana Koukku, Aino Murtoniemi, Iiris Suvitie ja Arttu Tikkanen. Tekniikka-ajosta vastaavat Katariina Tasala, Anniina Salminen, Akseli Hakkarainen ja Anna-Maria Vänskä.
Minun jälkeeni jää, Ikävän maa.
Näytelmän vahvat roolisuoritukset pitävät herkeämättä otteessaan
Työryhmä on hitsautunut yhteen äärettömän hyvin, välillä unohdin katsovani näytelmää. Niin todelta esitystä katsoessa tuntui. Murteita hyödyntävän näytelmän rytmitys toimii ja antaa katsojalle tilaa pohtia koettua. Fiktiivistä tulkintaa pohjusti hyvin myös se, että evakoita sijoitettiin Jatkosodan jälkeen myös Vanhalinnaan ja Lietoon, kuten muihinkin Varsinais-Suomen kuntiin.
Helvi Ermalan esittämä Lempi Suvimäki on sanavalmis perheenpää ja hän vaalii tarkasti Kannakselle jääneen äidin muistoa. Sisarusparven vanhimpana hän kantaa vastuuta sisaristaan ja kotiin Laatokan rannalle kaipaavasta Einosta (Jorma Immonen), eikä pelkää puuttua kartanon omistajien aiheuttamiin epäkohtiin, henkilökohtaisesta tragediastaan huolimatta. Ermalan roolisuoritus hakee vertaistaan ja tarinan edetessä myös hänen merkitykselliset eleensä kertovat paljon.
Me etsimme tietä kotiin.
Näytelmä nostaa keskiöön myös itsenäistymisen ja oman minuuden etsimisen haasteet vaikeina aikoina ja ylipäätään, kun Lempin eloisa ja fiksu sisar Lyyli (Iiris Suvitie) etsii omaa paikkaansa maailmassa. Sisarista nuorin, Kerttu (Aino Murtoniemi) tuntee nahoissaan myös miltä ”ryssäksi” haukkuminen tuntuu koulumatkan varrella. Perheen merkitys korostuu ja sisaret seisovat yhdessä rintamassa toisiaan tukien.
Kartanon emäntä Alli (Saana Koukku) ja tämän sisko Ester (Noora Happonen) ovat arvonsa tuntevaa kartanon väkeä, joiden tuntemukset evakoita kohtaan muuttuvat tarinan edetessä. Varsinkin Happonen on ilmeikäs näyttelijä ja hänen hahmoaan seuratessa huomasin välillä nauravani ääneen. Erityismaininnan haluan antaa hurmaavalle Ruusu-lehmälle, joka tuodaan näytelmään nukketeatterin keinoin.
Turun ylioppilasteatterin Ikävän maa -näytelmässä musiikki ja autenttinen ympäristö tunnelman luojana
Ikävän maa -näytelmä hyödyntää taitavasti Liedon Vanhalinnan ympäristöä ja katsomossa olevaa yleisöä, joka liikkuu ohjatusti navetan vintin ja piha-alueen välillä. Tämä erilainen tehokeino sitoo yleisön tarinaan ja tuntuu kuin itsekin olisin ollut evakkona etsimässä omaa paikkaani. Lisäksi kauniit karjalaisasut, feresit, lisäävät aitouden tunnetta ja sitovat perinteisiin.
Esityksen aikana kuultavat musiikkikappaleet juurruttavat kohtauksiin voimakkaasti ja ne kuljettavat näytelmää eteenpäin, kohtauksesta toiseen. Musiikki, laulu, tanssi ja liike ovat merkittävässä osassa tunnelman luojana ja sitä oikeaan suuntaan vievänä elementtinä. Pidin varsinkin hauskasta Piirakkalaulusta ja hekumoivasta Kekrit -kappaleesta. Kaikki näytelmän yhdeksän kappaletta, pois lukien Varsinaissuomalaisten laulu, on sävelletty ja sovitettu juuri tätä näytelmää varten. Musiikki vahvistaa näytelmässä kerrassaan loistavasti sekä aikaa että paikkaa ja hahmojen tunnetilaa.
Miten kauan luulette karjalaisten pysyvän karjalaisina sulautumatta muihin suomalaisiin? Aina.
Turun ylioppilasteatterin Ikävän maa Liedon Vanhalinnassa vie katsojan syvien tuntojen äärelle
Turun ylioppilasteatterin Ikävän maa meni ihon alle ja kyyneleet kihosivat tämän tästä silmiini, välillä ilosta ja välillä surusta. Pilke silmäkulmassa tehty näytelmä tulkitsee elämää ja laittoi pohtimaan kodin merkitystä, maamme historiaa, omia juuriani sekä luonnollisesti myös ympärillämme alati kasvavaa levottomuutta ja maailman tilannetta. Näytelmä ei kuitenkaan vello sodassa ja ikävissä asioissa, se antaa runsaasti tilaa myös elämänjanolle ja ilolle.
Näytelmää kannattelee toivo paremmasta vaikeiden aikojen keskellä ja niiden väistyttyä. Meitä ihmisiä yhdistävät niin suru ja huoli kuin rakkaus ja ihan ne tavalliset arjen askareetkin. Kaiken keskiössä on loppupeleissä toinen ihminen ja hänen tarpeidensa huomioiminen. Erilaiset katsantokannat hyväksymällä, perinteitä vaalimalla ja erilaisuudesta oppimalla me löydämme tien kotiin.
Pilvi
Kuvat: Jouni Kuru / Brave Teddy
Turun ylioppilasteatterin Ikävän maa Liedon Vanhalinnassa 7.8.2022 saakka. Näytökset ovat loppuun varattuja, jonotuspaikkoja voit kysellä teatterilta.
ps. Osaan työryhmän jäsenistä tutustuin jo vuonna 2019, kun Teatteri Mundon Minna Cunt – Valtakunnan kauhein akka näki päivänvalon.
Vinkki! Varaa Turun ylioppilasteatterin Vuokra!-musikaaliin liput, jotta näet heidän viimeisen kunnianosoituksen rakkaalle Läntisen Rantakadun teatteritilalle.
